Tänään voisin tuumata että on kyllä ollut melkosen mukava päivä :) lukuunottamatta aamuista kaveeraamista wc-pöntön kanssa, pikkuinen pahoinvointikohtaus iski :S mitä ilmeisimmin lääkkeistä johtuen, sillä eilen illallakin meinasi olla hieman omituinen olotila. Mutta don´t worry, kaikki on taasen hyvin :)

Tänään koulussa tehtiin ryhnmätehtäviä, pääsin harjoittamaan "luovaa kirjotusta" kun täytyi kehitellä tarina :D
on kyllä muutenkin taas naurettu melkosesti, mulla on kyllä käyny melkonen tuuri kun oon päässy nuin mahtavien ihmisten kanssa opiskelemaan :) yllättävän hyvin porukan mukana oon kulkenu, vaikka joukon nuorin oonkin :D
Eilen myös huomasin miten paljon oma olotila parani kun pääsin juttelemaan eräälle luokkakaverille tilanteestani, ja samalla tuli juteltua myös ryhmänohjaajani kanssa.

Kävin tutustumassa harkkapaikkaan tänään, työharjoittelu alkaisi ensi keskiviikkona ja paikka vaikutti tosi mielenkiintoselle ja mukavalle :) tällä kertaa odottelisi kuntoutuksen harjottelu huiiii jännittää kyllä melkosesti :P

lyhyen puoleisesti tällä kertaa, mutta jatketaan toiste :P
 

Tarkoitus oli kirjoitella jo viikonloppuna, mutta jotenkin sitä ei vaan saanut aikaiseksi... Jotenkin myös tuntuu kaikki heittäneen mielenkiinnon asioihin :/ muutaman viikon ajani mieleni on vain vallanut valtava ahdistus tätä elämää kohtaan. Huomaan myös että väheksyn itseäni entistä enemmän. Mihin katosi se elämäniloa täynnä oleva tyttö, joka halusi näyttää että pärjää kyllä!... Niin siinäpä kysymys?!?

Jouduin maanantaina jättämään koulupäivänkin ohitse, koska en vain yksinkertaisesti jaksanut lähteä ja keskittyä kuuntelemaan. Siitäkin koin kamalaa itsesyytöstä ja tunnen olevani laiska joka ei vain viitsi, mutta onko oikeasti kyse vain siitä?
Sain puhelun MTK-hoitajaltani terveyskeskuksesta, juttelimme tämän hetkisestä tilanteestani, ja hammasta purren sain pidettyä itseni kasassa ilman itkua. Sovimme että menen käymään hänen vastaanotollaan tiistaina iltapäivällä. Ainakin jonkinlaisen helpotuksen tunteen sain kokea, kun tiedän että pääsen juttelemaan....
...Juttelemaan, niin.. Olen nykyisin viettänyt aika paljon aikaa vain kotona, huomaan nykyisin että koulupäivän jälkeen suuntaan suoraan kotiin missä vietänkin aikani. Tottakai onhan se mukavaa olla kotona, mutta jos päivärytmi on ainaisesti sitä että aamulla herää, pukee päälle, tekee aamutoimet, suuntaa kouluun, opiskelee, ja tulee kotiin.
Nykyisin minulla ei tunnu olevan muuta sosiaalista elämää kuin perheeni, (paitsi facebookissa ne muutamat ihanaiset ystäväni joiden kanssa tulee juteltua.. Kiitos teille <3, ette tiedäkään kuinka paljon vaikutatte elämässäni, ja te muut joiden kanssa ei tule juteltua niin usein ajatuksissa tekin olette :) )

Joku paha möykky velloo sisälläni, mutta pois se ei tunnu pääsevän millään. Ajatukset ovat yhtä sekaista sakkaa, etten oikein tiedä mitä ajatella...

Tässä nyt hieman kahden päivän osalta tekstiä, koska eilinen jäi hieman kesken enkä sitten illalla enää muistanu jatkaa kirjottelua (uups, minä ja minun lahopääni :P)
Kävin siis tänään sairaanhoitajan juttusilla MTK:lla, ja en voi kun vain kiittää miten ihana ihminen hän voikaan olla. Tuntui että taas suuri taakka hartioiltani lähti pois ainakin osittain. Kerkesimme siis jo lopettaa käyntini, koska oloni oli huomattavasti parantunut. Mutta kuten sairaanhoitaja sanoi "aina tulee takapakkia joissakin asioissa, ja tässäkin me pääsemme eteenpäin" Se on aivan totta, ja uskon kyllä että kun ajoissa lähdin hakemaan apua, niin asiat lähtevät  varmasti menemään taas parempaan suuntaan :)




 

Ensimmäinen blogitekstini, ja tästähän se alkaa :) ajatus blogin kirjoittamisesti lähti oikeastaan toissailtana, kun kuuntelin musiikkia tehdessäni koulutehtäviäni. Musiikkilistaltani sattui juuri kuulumaan Iina Kangasharjun versio Chisun kappaleesta "Yksinäisen keijun tarina" ja aloin miettimään omaa tämänhetkistä elämäntilannettani.
Miksi en voisi kirjoittaa ajatuksiani tekstiksi, pitää ikäänkuin päiväkirjaa, niinkuin pienempänä tuli kirjoitettua.

Niinpä, siitä se ajatus sitten lähtikin :)
Voisin ehkä sanoa että tämän hetkinen elämäntilanteeni on kyllä ollut yhtä vuoristorataa ylä- ja alamäkineen.
Ehkä tällä hetkellä kamalimmalle tuntuu se kun täällä ei enää oikeastaan ole kavereita ollenkaan, sillä kaikki ovat lähteneet kuka mihinkin suuntaan. Jotenkin tälläisenä sosiaalisena ihmisenä tämä melkein ainainen yksinäisyyden tunne alkaa jo tuntumaan pahalle. Vaikka yhteyttä tulee pidetty facebookin ja viestien ja puheluiden välityksellä, ei se kuitenkaan ole sama asia kun nähdä "livenä" ja naureskella päättömille jutuille tai keksiä kaikkea tyhmää tekemistä :D

Toisaalta tästä omasta rauhasta osaa myös nauttia, ja toisinaan tykkään ollakin omissa oloissani :)
toisinaan on mukava uppoutua hyvän kirjan kanssa sohvan nurkkaan, kuunnella juuri sitä musiikkia mitä haluaa, ja tavarat voi laittaa tasan siihen järjestykseen kun tahtoo :P

Tällä hetkellä opinnot vievät suuren osan aikaa, opettajat tuntuu pitävän huolen että luettavaa ja tehtäviä riittää myös vapaa-ajalle.. Tälläkin hetkellä makuuhuoneen lattialla odottelisi "Mielenterveyshäriöitä" -käsittelevä esitelmä, joka pitäisi saada valmiiksi. Hyvä visio onkin meneillään kuinka esitelmän toteutan :) Tänään odottelisi myöskin laulutunti, viikon tauon jälkeen. Oi kuinka olen onnellinen kun olen viimein löytänyt sellaisen harrastuksen jossa koen olevani edes jossain määrissä hyvä :) lauluopettajani on aivan mahtava persoona, mutta myös vaativa. Mikä on mielestäni erittäin hyvä, sillä oppimaanhan olen lähtenytkin, enkä vain hymisemään huvikseni :D
14.2 eli ystävänpäivänä, meillä olisi taas konsertti tulossa ja tänään luultavasti aloitetaan harjoittelua enemmän :) ooi että, näitä torstai päiviä oikein aina odottaa! kun tietää että huolet saa hetkeksi heittää nurkkaan ja keskittyä vaan ja ainoastaan laulamiseen! :))

Tämmöistä tällä kertaa :)